Kohtaus 2. Näyttämö: Hotel St. George

Olen asettunut aloilleni. Kohdallani se tarkoittaa, että ajatukseni liikkuu pitkin poikin mielikuvitusmaailmaa, mutta fyysinen olemukseni makaa väliaikaiskotini muhkean sängyn keskellä. Yöpöydällä odottaa kuuma kahvi ja bostonkakkua. Hullumminkin asiat voisivat olla. Ja ne ovat olleet. Muistan miten viisi vuotta vuotta sitten lukkiuduin valencialaisen hotellin kylpyhuoneeseen, sillä kaikki oven ulkopuolella pelotti. Paniikkikohtauksen aikaan mieleni kehitti kehäpäätelmiä ja tarinoita siitä miten en selviä. Yö kului täristen kylppärin lattialla.

Olemassolomme perustuu tarinoihin ja uskomusjärjestelmiin. Sitä harvemmin pysähdymme miettimään. Meillä on kollektiivisia tarinoita kuten raha, poliittiset järjestelmät ja ideologiat, joiden mukaan toimimme. Lisäksi jokainen meistä kuuluu johonkin heimoon, oli se vaikka harrasteryhmä, FB-piiri tai hyvinvointiliike, jossa on ääneen määritetyt tai äänettömät kulttuurelliset säännöt. Näin pitää käyttäytyä, sanoa tai näyttäytyä. Kullakin meistä on vielä omat, vahvasti eläämme ohjaavat, itsellemme päissämme kertomat tarinat. ”Minä en riitä, minusta ei pidetä, minä en uskalla” on niitä yleisempiä ja surullisempia tarinoita, joita toistamme.

Pahimmillaan nämä sisäiset sepitteet tekevät elämästämme tukalan, ahdistuneen ja rajoittuneen. Emme toteuta syvintä minäämme, suurinta potentiaaliamme, sitä kaunista ja ainutlaatuista mitä meissä kaikissa on. Olen kuullut, miten jo alistunut ihminen on sanonut ”ettei ihminen voi muuttua”. Se ei pidä paikkansa. Siitä on miljoonia esimerkkejä. Pelot on kohdattavissa ja voitettavissa. Se vaatii ensin oivallusta siitä kuka on, tahtoa kohdata totuudet ja kykyä toimia toisin kuin ennen. Helppoa se ei ole, uusi tapa toimia vaatii toistoa, uutta rutiinia. Jos pelkää vaikka esiintymistä ja uskaltaa kerran puhua yleisölle, pitää mennä pian uudelleen ihmisten eteen. Lopulta se alkaakin tuntua palkitsevalta.

On lohdullista ymmärtää, että me sepitämme koko ajan itsestämme tarinoita. Ne eivät ole pysyviä, kiveen kirjoitettuja. Oman narratiivin voi muuttaa, ajatusmaailman voi kääntää synkästä positiiviseksi, itseään alentavasta itseään kannustavaksi. Parhaiten se tapahtuu rakkaiden tuella. Sano ääneen mitä ajattelet, tunnet ja toivot. Pikkuhiljaa huomiosi ja energiasi kohdistuu hyvää kohti. Minä toivon sydämestäni, että alat jo tänään keksimään itsestäsi parempia tarinoita, sillä jokaisessa meissä asuu tarinan sankari. 

Lämmöllä,

Tommi Laiho

Tommi Laiho on isä, luovan alan ammattilainen, kolumnisti ja esikoiskirjailija. Hänen palkittu rikosromaaninsa Uhanalaiset julkaistaan helmikuussa 2021, kustantaja Myllylahti. Lokakuun viimeisenä päivänä Tommi muutti hotelliin yli kahdeksi kuukaudeksi kirjoittamaan toista kirjaansa. Kolumnissaan hän kirjoittaa vapaamuotoisesti elämästään hotellissa, sekä luovuudesta ja ihmismielen mysteereistä. Kolumni ilmestyy viikoittain. 

Lue osa 1: Mistä löydän tarinan, jonka haluat lukea?