English
Kirjailijan hotellipäiväkirja osa 9: Suurin niistä on rakkaus
Kohtaus 9. Näyttämö: Hotel Kämp
Lopun kaiken viimeksi rakkaus on kaiken motivaatio. Sen puute, sen pelko, sen tarve, sen vaje, sen kaipuu, siinä eläminen. Teemme sitten mitä hyvänsä, sanomme mitä tahansa – jossain, siellä takana, edessä tai keskellä – on suhteemme rakkauteen.
Näemme sen yleisimmin parisuhteen muodossa. Ja sekös meitä pelottaa, ajaa tai ilahduttaa. Kuvittelemme täydellisen kumppanin, joka tekisi meidät onnelliseksi, täydeksi, korjaisi haavat. Tiedoksi, sellaista ei ole. Eikä palkitsevaa rakkauttakaan ennen kuin tykkäämme itsestämme. Niin kauan kuin näemme itsessämme ensisijaisesti virheitä, näemme niitä lopulta myös muissa.
Meidän tulisi välittää itsestämme ja sitten totaalisesti antautua rakkaudelle. Siinä on kaksi isoa, vaikeaa ja erilaista vaihetta. Moni ei sitä ymmärrä tai halua oivaltaa. Siksi niin usein petymme rakkauteen, tai valitsemme rinnallemme liian dominoivan tai helpon parin. Vain itsensä kanssa jotenkin tasapainossa olevat ihmiset voivat elää rinnakkain. Se on tavoittelemisen arvoinen unelma. Siitä kahden ihmisen välinen rakkaus on tehty. Näin olen antanut itseni ymmärtää.
Mutta rakkaus, suurin kaikista, on vielä universaalimpi arvo. Kaikissa ismeissä ja uskonnoissa se on ydinsanoma. Luvalla sanoen, näin joulun aikaan, joskus olen miettinyt, josko Raamatussa olisi kannattanut sana rakkaus korvata sanalla myötätunto. Niin rakkaudessakin kärsinytkin olisi voinut ymmärtää mitä se tarkoittaa.
Maailmoja korjaava rakkaus ei koske vain kumppania vaan kaikkea elävää. Se on tahtoa nähdä muissa aina hyvää ja halua auttaa. Sitä me tarvitsemme, jotta hyvä voittaa pahan, ja huominen on toivoa ja iloa täynnä. Se ei ole vain joulun sanoma, vaan jokapäiväinen valinta olla läsnä tässä elämässä.
Oman jouluni vietän rakkaitten kanssa ensi kertaa Helsingissä ja Hotel Kämpissä. Lienee elitististä sanoa, mutta olen kuin kotonani. Minulla on rakkaussuhde tähän historialliseen, viehättävään hotelliin. Se on veren perintöä. Isoisoisoisäni August Marttila, 16-vuotiaana Amerikkaan karannut veijari, palattuaan Suomeen nuorena miehenä, piti konttoria Kämpiä vastapäätä ja maahantoi siirtomaatavaroita. August piti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä seuraa suomalaisille kulttuurintekijöille Kämpissä. Olen kuullut tarinoita, jotka ovat kielletty alta 18-vuotiailta. Näitäkin renesanssiruhtinaita yhdisti kuitenkin rakkaus - rakkaus maahamme, rakkaus toisinajatteluun ja rakkaus luovuuteen.
Kuten sanottua, koska se on suurin, siitä riittää kaikille. Rauhallista joulua lukijoille.
Lämmöllä,
Tommi Laiho
Tommi Laiho on isä, luovan alan ammattilainen, kolumnisti ja esikoiskirjailija. Hänen palkittu rikosromaaninsa Uhanalaiset julkaistaan helmikuussa 2021, kustantaja Myllylahti. Lokakuun viimeisenä päivänä Tommi muutti hotelliin yli kahdeksi kuukaudeksi kirjoittamaan toista kirjaansa. Kolumnissaan hän kirjoittaa vapaamuotoisesti elämästään hotellissa, sekä luovuudesta ja ihmismielen mysteereistä. Kolumni ilmestyy viikoittain.
Lue hotellipäiväkirjan aiemmat osat
Osa 1: Mistä löydän tarinan, jonka haluat lukea?
Minulle suotiin mahdollisuus kirjoittaa pari kuukautta hotellissa. Vastineeksi kirjoitan vapaamuotoisesti ajastani täällä. Aluksi se tuntui hieman pompöösiltä. Kehtaako tästä edes kertoa kenellekään.
Osa 2: Olemme yhtä kuin tarinat, joita itsellemme kerromme
On lohdullista ymmärtää, että me sepitämme koko ajan itsestämme tarinoita. Ne eivät ole pysyviä, kiveen kirjoitettuja. Oman narratiivin voi muuttaa, ajatusmaailman voi kääntää synkästä positiiviseksi, itseään alentavasta itseään kannustavaksi.
Osa 3: Olet mitä syöt ja kenen kanssa
Olen aina ollut levoton sielu. Sitä voi kutsua luonneviaksi. En kiinny pitkäksi aikaan samaan paikkaan, kotiin, heimoon. Siksi hotelleihin väliaikaisesti muuttaminen oli kuin räätälöity kutsu seikkailuun.
Osa 4: Ylisuorittajien kuntoutuslaitoksessa
Toinen kirjani kertoo siitä miten emme enää ole yhteydessä itseemme emmekä toisiimme. Me vietämme enemmän aikaa älypuhelimessa kuin yhdessäkään ihmissuhteessamme. Vastineeksi saamme vain dopamiinia, pikaista mielihyvää, samaa mitä alkoholi tarjoaa.
Osa 5: Toimettomuuden äärimmäinen tehokkuus
Olen lusmuillut hotelleissa nyt yli 20 päivää. Luterilainen omatuntoni piinaa enää satunnaisesti. Se virnistää: senkin velttopylly, sinä olet laiska ja hyödytön, häpeäisit edes. Kuuntelen sitä hetken ja hiljennän sen isolla lusikalla chiapuuroa, mikäli jaksan mennä alakertaan.
Osa 6: Ristiriitaisuudet tekevät henkilöstä kiehtovan
Vakoilin yli kuusikymppistä hyvin pukeutunutta pariskuntaa. Puhuessaan mies piti naista kädestä ja katsoi silmiin. Naisen silmissä oli älyä ja leikkisyyttä. Ihastuin pariskuntaan, vaikka emme vaihtaneet sanoja, vaikka he eivät nähneet minua vaan ainoastaan toisensa
Osa 7: Itsenäisyys - helppo julistaa, vaikea todentaa
Sunnuntaina, pyhänä, juhlimme itsenäisyyttämme. Olen ylpeä ja isänmaallinen, ihailen maamme omaperäistä kulttuuria, esiäitiemme ja -isiemme selviytymissaagaa. Olemmeko nyt heidän ansiostaan itsenäisiä? Teoreettisesti ja juridisesti valtiona kyllä, yksilötasolla en ole lainkaan varma.
Osa 8: Itsenäisyys - Huomio! Tulipalo vai kokko?
Ehdotus. Pane merkille mikä on ensimmäinen tunteesi, ajatuksesi ja huomiosi uudessa tilanteessa tai ympäristössä. Miten pääsi toimii? Katsotko ensimmäisenä miltä ihminen näyttää ja arvioit hänen sen perusteella, vai arvioitko hänen energiaansa ja tapaa olla läsnä? Kun seuraat mihin huomiosi ja missä järjestyksessä kiinnittyy, sinulle alkaa muodostumaan kuva tavastasi kohdata elämä ja muut ihmiset. Lopputulema voi olla yllättävä.
Tilaa Kämp Collection Hotelsin uutiskirje
Haluaisitko vastaanottaa Kämp Collection Hotelsin uutisia ja etuja? Jätä tietosi varmistaaksesi, että kuulet kampanjoistamme ja eduistamme aina ensimmäisenä uutiskirjeestämme.
Ota yhteyttä